Yksityiskohtia, auringon säteitä, kapeita kujia, askelia ja ajatuksia. Olen käynyt Granadassa useamman kerran, mutta Alhambrassa en aiemmin. Osin sen takia, että kaupungissa on etenkin kesäaikaan paahtavan kuumaa ja osin sen takia, että Alhambraan on hankittava liput hyvissä ajoin. Tämän reissun tein pääsiäisen aikaan. Pääsiäinen on jo itsessään Espanjassa erityinen nähtävyys kulkueineen ja lomalaisineen. Suosittelen ehdottomasti myös tätä kuninkaiden palatsia, Alhambraa tiluksineen.
Alhambra on mun mielestä niitä nähtävyyksiä, joita on mahdotonta luonnehtia tai edes yrittää pukea sanoiksi. Se on yksi Espanjan suosituimpia nähtävyyksiä ja maailman perintökohde. Käynti Alhambrassa on hyppäys kaukaiseen historiaan ja antaa mielelle pienen piipahduksen Espanjan maurilaisaikaiseen maailmaan. Ja paljon ajateltavaa. Millintarkka käsityö niin pylväsrakenteissa kuin laattojen kuvioinneissakin on häkellyttävää. Kuvat antavat vain suppean näkymän ainutlaatuisesta ja koristeellisesta kokonaisuudesta. Niinkuin aina. Mutta tässä mun kamerasta löytyneet helmet.
Pari vinkkiä: Tällä kokemuksella suosittelen Alhambran omia virallisia sivuja lippujen hankintaan. Lippuja on tarjolla tosi monessa paikassa ja hintakin vaihtelee melkoisesti tarjoajien mukaan. Kierros oppaan kanssa kesti 2,5 h ja tarinat taustoineen antoivat tosi hyvän kuvan kokonaisuudesta. Jatkoin vielä omaa kierrostani opastetun jälkeen, varaa siis aikaa tai tee pari erillistä vierailua. Suosittelen kierrosta heti aamusta ja ei kesän kuumimpaan aikaan.
Ole ajoissa paikalla lipun kanssa ja muista ottaa henkilöllisyystodistus tai passi mukaan. Asiakirjat tarkistetaan portilla, mutta myös kierroksen aikana. Matkanteko muurien sisällä loppuu lyhyeen, mikäli lippu tai virallinen asiakirjasi katoaa.
Granadan keskustasta on n. 20 min kävelymatka mukavaa ylämäkeä sisäänpääsyporteille. Vettä mukaan, kamera kaulaan ja hyvät kengät jalkaan. Reitti on välillä epätasaista, kivistä ja mäkistä. Vamos. Ihmettely alkakoon.
Laskeudutaanpa Alhambrasta Granadan keskustaan. Tapaksia, värejä, Verdejoa, hitaampaa askellusta, tanssia, kaikille aisteille.
Matkustan silloin tällöin yksin ja sekin on ihanaa. Ollessani yksin pysähtelen useasti, katselen taivasta, ihastelen yksityiskohtia, viipyilen. Voi miten rakastankaan viipyilyä ja nuhjuista kaupunkikuvaa. Nuhjuinen tarkoittaa mulle elämän makuista, eri aikakausien yhdistelmää, kerroksia, ja rentoa meininkiä. Se on myös eriparilautasia, epätäsmällisyyttä, kirjavia laattoja, paikallista kulttuuria, helppoutta. Sanoinko jo, viipyilyä.
Keväällä Granadan kukkaloisto on värikkäimmillään. Appelsiinit viihtyvät sinistä taivasta vasten. Iirikset puhuvat tummanliilaa kieltään. Sinisadetta on metreittäin muurien ja aitojen päällä. Lämmin auringonpaiste kaupungissa, jonka reunalla kohoaa Sierra Nevadan lumihuiput. Tätä kaikkea tarjoilee Granada.
Piipahdan illalla Granadan tapaskadulla. Calle Navas on kapea, elämää, säpinää ja tapaksia tarjoileva ravintolakuja. Istua voi lasilliselle nauttimaan espanjalaista tunnelmaa ja andalusialaisen keittiön annoksia. Hienostelu sikseen, päivän kuulumiset vaihtoon ja ihan vain hetkessä. Suomalaiseen aikataulutyyliin olen jo syönyt, kun paikalliset kerääntyvät kaduille. Tuhlaan ilta-auringon säteitä ja nautin.
Lumen aikaan en ole tämän lähempää Sierra Nevadan huippuja nähnyt. Kesäaikaa olen viipyillyt huipuilla sitäkin enemmän, ”eksynytkin”. Niistä harha-askelista ja viipyilyistä enemmän ”Rakkaus syvenee, Mulhacén ” ja minnalinna.com/maailmalla/ ja Instagram-tililtä @minnalinna .
Kiitti, kun olit matkalla mukana!
Hymyllä, Minna ❤
minnalinna.com 