Sinä vanhenet, niin minäkin <3

Sinä vanhenet, niin minäkin <3

Tyyni järvi ja lumpeenkukan hento keimailu veden pinnalla. Kalatkin ovat tulleet kertomaan tarinoitaan. Iltasyönti olisi tarjolla.

Sen tietävät myös isoisä ja lapsenlapsi. Ilman sanoja, mutta vahvasti yhdessä he lipuvat veneen matkassa parhaille, niille salaisille kalapaikoille. Jokainen airon liike, jokainen uistimen heitto ja veneen paikka on hioutunut vuosien varrella, yhteistä tärkeää matkaa tehden. Tietoa ja osaamista on siirtynyt näiden kalareissujen ja kokemusten kera. Hetket ovat heidän.

Olen saanut seurata näitä kalakavereita kohta 30 vuoden ajan ja tämä näky herkistää minut taajuuksille, jossa haluaisin olla kykenevä pysäyttämään ajan muutoinkin kuin kamerani muistikortille. Piiloudun kuitenkin hetkeksi mökin rantaan pyyhkimään kyyneleitäni. Kiitän järven kiiltävää pintaa ja onnellisuus valtaa mieleni. Saan olla juuri tässä. Tunnejälki jää, kätken sen sydämeeni ja kannan mukanani.

Sinä vanhenet, niin minäkin. Teemme sitä yhdessä ja erikseen. Hetkistä takertuneet muistot ja kohtaamiset pitävät polkujamme yhdessä ja tekevät niistä arvokkaan. Hetket, nuo ohikiitävät, täyttävät taipaleemme. Nuo kalaretket ja maailman hetket tekevät meistä sen, jonka päälle kaikki rakentuu. Seisomme niiden tukemina ja ponnistamme niistä aina uuteen aamuun. Hetkiä, joihin palaamme uudestaan. Hetkiä, joissa ja joista elämme aina uudestaan.

Elämä on ihmeellistä. Tänäänkin, uuden aamun lupaillessa vesipisaroiden tanssia, luotan hetkeen. Luotan siihen, että päivä antaa ihmeteltävää ja jotain uutta ajateltavaa.

Sinulle kaunista päivää ❤

-Minna-

Lue myös:

Mitä tekisit, jos olisit rohkeampi?

Omannäköinen rohkeus, kaasua vai jarrua?

Kesä 2020