Hyppysellinen suolaa ja ripaus rakkautta

Ruoka on yksi intohimoistani. Kotikokkina olen lukenut koko elämäni keittokirjoja. Olen ihaillut 80-luvun ruokakortteja, kirjoittanut ja värittänyt reseptivihkoja, rakastanut lasten syntymäpäiväjuhlia, piirtänyt kattauksia ja keskittynyt pieniin yksityiskohtiin. Ja tärkeimpänä kaikesta on ollut kutsua perhe ja ystävät tuon kaiken äärelle ja yhteen. Listoja, budjetteja, astiavalintoja, juomia, kukkia ja myönnettäköön, että joskus  pieniä paineitakin tuosta kaikesta.

Hieman ystävyydestä. Ystävät ovat minulle arjen ja juhlan luksusta, johon kuuluu usein ruokaa, paljon puhetta ja naurua. Iloitaan hetkestä, tuuletetaan onnistumisia, ylävitosia tai uusia herkkuja. Tuohon yhdistelmään kuuluu toisinaan myös lohturuokaa, kyyneleitä ja arkista märehtimistä. Juuri niin paljon, kuin kukin on valmis pöytään tuomaan. Toisinaan yhteinen pöytä on katettu käpertyneistä tunteista, perkeleistä, eilisestä,  valosta, yhteisestä voimasta, huomisesta ja ajatusten ähkystä. Vatsakin täyttyy aina. Ruuasta ja elämästä.

Hanna G kokkaa- kirja näyttää ja tuntuu elämältä

Ostin taannoin ystävälleni lahjaksi Hanna G kokkaa -kirjan. Ajatuksenani oli yllättää ystäväni ja kokata hänelle kirjan resepteistä illallinen. Olin inspiroitunut, haltioitunut, vaikuttunut ja seuraavana päivänä myös ylensyönyt. Ahmin kuitenkin ensinälkään kirjan tarinan ja vasta sen jälkeen sukelsin reseptien kimppuun. Kirja näyttää ja tuntuu elämältä.

Hanna Gullichsen todellakin kokkaa, rokkaa ja kertoo kirjassa tarinaansa. Hän kertoo tarinan, jossa yhdistyvät taito kirjoittaa, nähdä maailmaa visuaalisin silmin, taito katsoa itseään peilistä, taito uskoa omaan vahvuuteen, taito tuntea ja yhdistää ihmisiä. Erityistä taitoa on tehdä jotain sellaista, josta jää tunnejälki lukijaan, kokkiin ja pöydän äärelle kokoontuviin ihmisiin.

Seuraan mielenkiinnolla myös kokki-kirjailijan taitoa rakentaa tekemistään, osaamistaan ja lukijan polkua herkkukattiloiden äärelle. Taito, tarina, tunteet ja todellisuus. Kirjaa on tehty yhdessä seuraajien kanssa, näytetty sen tekoprosessia kulissien takaa ja testattu reseptejä lukijoiden kanssa. Nostan kotikokin hatun päästä, sillä tässä on uniikki, kyyneleitäkin nostattava vahva tarina ja sen voima. Se on kirjailijan sanoin ”Raaka, riisuttu, rehellinen” ja se on ”Enemmän kuin ruokakirja.” Helppo allekirjoittaa onnistuneiden makujen ja tunteiden sopimuksella.

Lehtikaalipasta

..ja vähän koreampana

Kotikokin keittiöpohdintaa – myöhässä tai ei, yllätykset ovat ihania.

Taannoin yllätetty ystäväni kuuluu niihin ihailtaviin ihmisiin, jotka muistavat aina muiden syntymäpäivät ja pahimmillaan (lue parhaimmillaan) jopa nimipäivätkin ❤ . Ja minä lähtökohtaisesti unohdan ne kaikki, aina. Tuollakin kertaa reilusti myöhässä.

Myöhässä tai ei, yllätykset ovat ihania. Hykertelin ja valmistelin ennakkoon mm. tomaattihilloa lautastreffeille juustojen kanssa, erilaisia mausteseoksia ja jonkinlaista järjestystä taputellakseni seuraavan päivän ruuanvalmistuspolkua. Pannulle pääsi kokonainen kala, joka sai kavaljeerikseen lehtikaalipastaa ja kukkakaalia. Tunteella valmistettu on parasta maustetta.

Kirjan omistuskirjoitus on myös vahva. Lukija- ja kotikokkikokemuksen rima on nostettu piirun verran korkeammalle. Mikäli yllätät ystäväsi samoin maustein kuin minä, yksi vinkki: Osta kaksi kirjaa. Siksi, ettei ystäväsi saisi valmiiksi luettua, sormenjäljin ja oliiviöljyin varustettua ja kokattua kirjaa ja siksi, että kirja on vain niin hyvä.

-Minna ❤ –

Lue myös Pari ajatusta – Sierra Nevada, Espanja ja Mitä tekisit, jos olisit rohkeampi?

Unelmoi, tunne, tahdo ja toteuta