”Pidän eniten äidistä, joulutunnelmasta ja pinaattikeitosta” luki poikani tekemässä ystäväni-kirjan päivityksessä. Hän oli tuota kirjoittaessaan ala-asteikäinen ja hartain toiveensa oli tulla maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi. Ystäväni-kirja löytyi muutossamme pari kuukautta sitten. Itkin ja hymyilin yhtä aikaa lukiessani tuota aarteeksikin tituleerattua kirjaa. Se kulkee mukana muuttolaatikosta ja kellarista toiseen. Kirjan sivut ovat kellastuneet ja pojasta on tullut aikuinen mies.
Muistatko ystäväni-kirjat? Pysähdyin lapsena jokaisella kerralla keskittyneesti pohtimaan sen hetkisiä lempi- ja inhokkiasioita. Kynä ja ajatus terävänä. Lempikirjani? Lempiruokani? Inhoan eniten? Minusta tulee isona… mutta sitten ne päivitykset jäivät ja keskityin isona olemiseen ja tekemiseen.
Mistä sinä unelmoit ja haaveilet?
Näin kysyin viikko sitten ollessani puhumassa oman näköisestä rohkeudesta. Mistä sinä sytyt ja inspiroidut? Tätä kysyn myös valmennuksissani nykyään. Mitä tekisit, jos olisit rohkeampi?
Painanko kaasua vai jarrua näiden tavoitteiden, unelmien ja haaveiden edessä? Katsonko ympärilleni esteiden vai mahdollisuuksien läpi? Miten rohkaisen ja kannustan itseäni ja muita? Nämä ovat isoja kysymyksiä, ainakin ovat minulle olleet.
Hyvä itsetuntemus on kaiken perusta, sillä uskon, että tehdessäni tätä matkaa mahdollisimman oikean kokoisissa saappaissa, olen myös tasapainoisempi ja levollisempi muiden ihmisten kanssa. Sillä siitähän tässä elämässä on kysymys, tulla toimeen itsensä ja toisten kanssa, tehdä yhdessä asioita, onnistua ja epäonnistua, kehittää olosuhteita paremman huomisen puolesta kukin oman rohkeutensa ja mahdollisuuksiensa puitteissa. Pysähtyä kuuntelemaan toisen tarinaa, auttaa tarvittaessa ja oppia.
Pysähdy, tiedosta, ota askel ja luota
Koen oman rohkeuden teeman tärkeäksi, koska elämme aikaa, jossa työn tekemisen mallit ja työn murros ovat ovella. Meitä on paljon, jotka miettivät, mitähän tekisin urallani seuraavaksi ja niin on aina ollut. Tämä aika on myös osalle meistä otollinen, jos mahdollisuutena on kouluttautuminen toiselle alalle tai toisenlaisen merkityksellisyyden hakeminen. Elämme myös aikaa, jossa yritykset tarvitsevat uudenlaista osaamista ja kyvykkyyttä. Osa työtehtävistä katoaa tai muuttuu. Silloinkin on mietittävä omia vahvuuksia ja osaamista ihan uudesta vinkkelistä. Koen, että tällaiselle keskustelulle on tilaa ja tarvetta.
Otin yhden oman rohkeuteni askeleen 1,5 vuotta sitten oltuani lähes koko työelämäni saman työnantajan palveluksessa. Paljon osaamista ja kokemusta selkärepussa levitin siivet ja luotin, että ne kantavat. Ei se tietenkään noin helppoa ollut, vaan vaati todella paljon mietintää, omien rohkeuden rajojen etsimistä ja pelkojen läpikäymistä. Jollekin toiselle tuollainen hyppy uralla uuden äärelle on arkipäivää ja toiselle se on suurta rohkeutta. Se mikä minulle on suurta ja jännittävää, voi olla toiselle pientä ja mitätöntä. Siksi tarinat ja ihmiset niiden taustalla ovat mielenkiintoisia. Aina on tilaa uudelle näkökulmalle, idean siemenelle ja opille.
Rohkeutta on pysähtyä itsensä äärelle, kirjoittaa ajatuksia ystäväni-kirjaan tai ruutupaperille, ottaa askelia oman näköisen rohkeuden polulla ja luottaa. Muutos ja uudet askeleet eivät ole kuitenkaan itseisarvo. Rohkeutta on myös olla ja jäädä, jos se omalta tuntuu.
– Minna ❤ –
Olisitko sinä innostunut jakamaan oman näköisen tarinasi? Kirjoitan Muutos ja merkitys-teeman alla ihmisten näköisiä ja kokoisia tarinoista. Ota yhteyttä ja jutellaan lisää.
Tuu mukaan matkalle myös blogini Fb-sivulle https://www.facebook.com/minnalinnablogi/ ja Instagramiin @minnalinna .
minnalinna.com 