”Olen aina haaveillut olevani jollain tavalla musiikkibisneksessä. Nuorempana haaveilin pianistin urasta ja mustasta kiiltävästä flyygelistä.”
Näin kirjoitin kolme vuotta sitten, kun isäni oli juuri nukkunut pois ja yritin jollain kummallisella tavalla kertoa sen hänelle. Lue lisää
Puhutaanko tunteista? Tämä kysymys herättää usein… tunteita. Ja riippuen tilanteesta on vastauksena kepeä naurun hörähdys, epäilevä katse tai puhumattomuus, joissa lienee myös jokin tunne tukevasti takana. Lue lisää
”Pidän eniten äidistä, joulutunnelmasta ja pinaattikeitosta” luki poikani tekemässä Ystäväni -kirjan päivityksessä. Hän oli tuota kirjoittaessaan ala-asteikäinen ja hartain toiveensa oli tulla maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi. Lue lisää
”Mitähän äitikin olisi sanonut, jos vielä eläisi?” ”Mä en kyllä kehtaa kertoa töissä kenellekään mun uudesta ideasta”. ”Mun sukulaiset ois varmaan ihan ihmeissään, jos kuulisivat”. Lue lisää
Tänään hyppäys Gutsy Go:n ja nuorten maailmaan, jossa rohkeus löytyy tekemällä. Tämä on ”Muutos ja merkitys”– blogisarjan viides tarina. Tässä blogisarjassa kirjoitan ihmisten näköisiä ja kokoisia tarinoita muutoksen erilaisilla poluilla. Tervetuloa mukaan!
***************
Kun nuori soittaa vankilaan ja kysyy vankilan johtajalta, että missä me voitais olla teille avuksi, syntyy mahdottomasta mahdollista. Sydän sulaa ja on auki toiseen ihmiseen, sen voimalla muutetaan maailmaa. Tämä on Gutsy Go. Tuu mukaan matkalle! Lue lisää
Hengitän aivan hiljaa, niin hiljaa kuin osaan. On niin äänetöntä, että kuulen kynttilän palavan ja tähden lentävän. Kuulen, kuinka hymyilen sisälläni ja kuulen myös, kuinka jalkapohjiani kutittaa. Tavoittelen hapuilemaan särkynyttä sydäntäni. Kipua ei löydy, sen kaikukin vain osasävelenä nuotistossani – haamuna sointujen iloittelussa.
Sinfoniani säveltäminen perustuu mollien antamiin oivalluksiin. Taivun uskomaan, että matkani merkitys ja hetkittäisten kaaosten iskut ovat johtaneet orkesteriani löytämään sävelkulun, joka vastaa rytmitajuani. Parketti kiiltää, tanssikenkäni janoavat tarttumaan hetkeen ja suhteellistamaan muutaman edellisen epäonnistuneen tangon taivutukset.
Painan pääni tyynyä vasten ja kuulen, kuinka minua kutsutaan. Tiedän, että osaan, opin ja uskallan. Nousen ja sammutan kynttilän, sen tuoksu rauhoittaa. Liihoittelen ja nautin, mitä muuta voin. Vähän väsyttää, vaivun uneen – tähtipölyä yöpaitani taskussa.
– Minna
Lue myös Mitä tekisit, jos olisit rohkeampi? ja Pysy itsesi puolella
