Mä en osaa paistaa sisäfileestä pihvejä enkä tehdä äyriäisistä ruokaa. Tällaisia uskomuksia mulla on usein, kun mietin mistä raaka-aineista kehittelisin seuraavia reseptejä. Noh, sitten sain idean ja haastoin puolisoni kotikokkisotaan. Säännöt meni jotenkin näin. Molemmilla samat raaka-aineet ja molemmat kehittelevät samoista perusraaka-aineista kahden hengen ateriat. Kaiken muun voi soveltaa niiden ympärille. Raaka-aineiksi valikoituivat, tadaa, lihaa ja rapuja sekä valkoiset pavut ja chili.
Espanjassa kauppojen jäätiskit notkuvat meren antimia. Ajatus kokonaisten rapujen ostamisesta siihen, että niistä syntyisi herkullista ruokaa, on tuntunut vieraalta. Toistaiseksi olen jättänyt sen homman ravintoloiden ammattilaisille. Jonot kalatiskeille ovat pitkiä, erityisesti viikonloppuna. Espanjan kielinen puheensorina ja omanlainen hitaus kuuluvat myös asiaan. Jonottaessa ehtii hyvin käydä hakemassa kasvikset ja muut herkut sekä tietenkin seurata, mitä paikalliset kanssasisaret ja -veljet keittiöihinsä vievät.
Vihdoin tulee mun vuoro. Ostan neljä rapua. Myyjä katsoo epäuskoisesti ja kysyy, että 400 grammaa? Ei kun neljä. Hän nostaa kulmiaan ja laittaa kiltisti neljä rapua pakettiin. Vaikka osaisinkin selittää, jätän kertomatta illan kokkisodasta 🙂 Ajattelen kuitenkin, että jos tämän illan reseptini onnistuu, olen täällä pian uudestaan. Opin samalla kalatiskin tekstejä tavatessani, että crudo on raaka.
Rapukokeiluni kokkisodassa oli niin lupaava, että palasin kalatiskille jo seuraavana päivänä. Olihan tuo rapuresepti saatava seuraavalle tasolle. Ostin pari kourallista samoja rapuja. Näiden vieressä oli punaisempia, isompia rapuja. Varmistin, että ovathan ne crudo, espanjaksi tietenkin. Uskaliaasti pyysin kaksi isompaa rapua mukaan, tottuneesti jo. Dos por favor 😉
Kuorin ravut ja puhdistin ne, aikamoista askartelua. Olin ennen rapujen käsittelyä valmistellut ja pilkkonut kastikkeen raaka-aineet. Inspiraationa satay-kastike, tässä mun versio. Maustamisasiat on niin monesta jutusta kiinni mm. valkosipulin, chilin, pippureiden vahvuudesta ja ennen kaikkea siitä, minkälaisesta vahvuudesta just sä ja sun bändi tykkäätte.
Mun ajatus on aina se, että makujen täytyy tykätä toisistaan eli olla tasapainossa toistensa kanssa. Jos chili tai valkosipuli vie tilan muilta mauilta, niitä on liikaa. Toinen asia, mihin kiinnitän huomiota on, että ruuan maun täytyy jaksaa kantaa annoksen loppuun saakka. Esim. jonkun kastikkeen maku voi olla annoksen alussa tosi hyvää, mutta puolessa välissä maku alkaa tökkiä, eikä se kanna loppuun asti.
Kahden hengen annos ja määrät jotenkin näin
1-2 pientä salottisipulia ja kevätsipulin varsia
3 valkosipulin kynttä
1/2 dl lehtipersiljan ja (thai)basilikan lehtiä ohuina suikaleina
1 mieto chili, tai puolikas vahvempaa ohuina suikaleina
2 rkl mietoa currytahnaa ja kunnon loraus soijakastiketta
100 g murskattua kevyesti suolattua maapähkinää (laita esim. parin pakastuspussin sisään ja murskaa lihanuijalla pieneksi)
3 – 4 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
pari rkl Salsa picante -chilikastiketta
2 rkl ruskeaa sokeria tuomaan makeutta, ja tähän varmasti sopisi myös siirappi. Maistele keittäessäsi kastiketta kokoon.
5 rkl limen tai sitruunan mehua, kastikkeessa saa olla hieman sitruunainen maku
1/2 – 1 tlk kookoskermaa tai -maitoa (laita ensin puolet ja lisää tarvittaessa)
Suola ja mustapippuri
Laita korkeareunaiseen paistinpannuun kunnon loraus öljyä ja kuullota sipulit, yrtit, chili, inkivääri siten, että aromit irtoavat. Tässä vaiheessa muutkin paikallaolijat alkavat heräillä keittiöstä tuleviin tuoksuihin. Lisää currytahna ja pähkinät pannulle ja anna niiden tutustua muihin makuihin. Sekoittele hetki. Lisää limen mehu ja puolet kookoskermasta. Ruoka vaatii aina suolaa ja pippuria. Keitä kastiketta kokoon ja jos tuntuu, että kastike on liian paksua, lisää kookoskermaa. Sen kuuluu kokoon keittyessään saostua, mutta olla kuitenkin paksuhkon kastikkeen oloista ja makeahkon chilistä.
Kun olet maistellut ja todennut, että tällä setillä mennään, lisää ravut kastikkeen kyytiin. Ja nyt mun suurin oppini! Rapujen pitää olla kypsiä, mutta ne pitää uskaltaa ottaa pois oikealla hetkellä. Eli älä plärää Instagramia tai tee jotain pikkujuttua, vaan seuraa silmä tarkkana rapujen kypsymistä. Ravun väri muuttuu vaaleammaksi, melko pian. Ensin toinen puoli ja sitten toinen puoli. Lautaset ja muut tilpehöörit kannattaa kattaa etukäteen. Tämä herkku ei pidä odottelusta.
No minkä kanssa ravut tarjolle? Keitin toisella kerralla hyviä nuudeleita ja tuhlasin kastiketta päälle. Niin hyvää. Tämä herkku on varmasti tosi hyvää myös lämpimän kovakuorisen leivän ja/tai riisin kanssa. Ekalla kerralla laitoin kastiketta saaristolaissipsien päälle. No nam! Laita tarjolle myös limen lohkoja, jokainen voi halutessaan tiristää lisää hapokkuutta päälle. Espanjassa kun ollaan, niin kylmän hikoileva valkoviinilasi lautasen viereen. Un vino blanco verdejo.
Hei, nauti!
❤ Minna
Ps. se kokkisota oli muuten hauska, lisää siinä syntyneitä ideoita Instagram @ minnalinna ja reelsejä samasta osoitteesta.
minnalinna.com 