Blogitekstini on osana Helsingin Diakonissalaitoksen Syy elää- ja #olentukena -kampanjaa. Lisätietoa tekstin lopussa.
***********
Otetaanpa muutaman kuukauden verran askelia taaksepäin. Ilman Anna Perhon taannoista Instagram-päivitystä, en kirjoittaisi nyt näitä ajatuksiani. Anna nimittäin kertoi tuossa päivityksessään Helsingin Diakonissalaitoksen Amigo-mentoroinnista, jossa nuorilla on mahdollisuus luottamukselliseen suhteeseen, kaveriksi vapaaehtoisen aikuisen kanssa. Vaikutuin toiminnasta ja uteliaan varovasti ilmoittauduin infotilaisuuteen.
On toki mahdollista, että kirjoittaisin samankaltaisia ajatuksia joskus myöhemmin, sillä olen miettinyt vapaaehtoista auttamistoimintaa jo vuosia. Myönnetään suunnitteluni hitaus ja erityisesti tämän osalta sen toteutus. Mikähän minua onkaan tässä jarruttanut tai mietityttänyt? Oletko sinä miettinyt, miten voisi lähteä mukaan?
Mutta sitten toisaalta on kiehtovaa, kuinka asioilla on tapana mennä suuntaansa juuri oikeaan aikaan ja miten yhdellä asialla, ihmisellä tai hetkellä on vaikutus toiseen, sattumienkin kautta. Juuri nyt tätä tekstiä kirjoittaessani olen äärimmäisen kiitollinen sekä tuosta Annan päivityksestä ja siitä, että olen päässyt aloittamaan kaverina yhdelle nuorelle.
Nuorten yksinäisyys ja avun tarve puhuttelee
Nuorten tuen tarve on totta ja syyt jokaisella nuorella hyvinkin erilaisia ja henkilökohtaisia. Nähdessäni erilaisia tilastoja, olin hämmentynyt. Lukujen takana on tyttöjä ja poikia, erilaisia tarinoita, tapahtumaketjuja ja niitä sattumiakin. On kipeitä kohtia, huomisen odotusta, onnistumisia ja pettymyksiä. Nuorten yksinäisyys ja avun tarve on puhuttelevaa, sillä kaikilla ei ole kaveria tai läheistä, jonka kanssa voisi jutella, pyytää kahville tai viestitellä. Ja vaikka olisikin, yhden aikuisen ja kaverin tarve voi muuttuneessa elämän tilanteessa olla korvaamaton apu.
On erittäin rohkeaa, että nuori kertoo tarvitsevansa apua, luottaa ja haluaa jakaa kanssasi palan elämäänsä. Minulla on puolestani annettavana elämänkokemusta, omaa aikaani, tukenani kuuntelun ja läsnäolon taito. Yhdessä tekeminen on heittäytymistä hetkeen ja pysähtymistä toisen kanssa, johon tarvitaan ripaus rohkeutta ja kanssakulkijan tukea. Yhdessä opimme ja olemme enemmän.
Olla ihmisenä toiselle
Haluan auttaa. Haluan auttaa olemalla minä, tehdä nuoren kanssa arkisia asioita, kävellä, käydä kahvilla, jutella. Olla mukana nuoren elämän tilanteessa oman aikani ja läsnäoloni kanssa, olla kuulemassa ja näkemässä. Sillä siitähän tässä elämässä on kyse, olla ihmisenä toiselle. Olen nyt saanut tavata uuden ihmisen, nuoren, jonka kanssa yhteinen vuoden kestävä matka ja luottamuksen rakentaminen on alkanut. Uskon, että se on tärkeä ja merkityksellinen taival, jonka kulkemiseen tarvittiin meidän molempien tahto ja uskallus lähteä mukaan, lisäksi muutama sattumakin.
Luotan siihen, että matka muovautuu juuri sellaiseksi kuin tarve on. Luotan hetkeen ja tuota luottamusta haluan hetkessä tukea.
Olisiko sinulla aikaa? Aikasi ja läsnäolosi on arvokasta myös jollekin toiselle.
– Minna ❤ –
Blogitekstini on osana Helsingin Diakonissalaitoksen Olen tukena- ja Syy elää– kampanjaa, joka kannustaa ihmisiä ja yrityksiä auttamaan konkreettisesti tuen tarpeessa olevia nuoria. Lue lisää Amigo-mentoriohjelmasta.
minnalinna.com 