Kaksi keittiötä, jakso 5: #täähetki

Sanoinko, että rakastan? Tämä jakso on omistettu mun äidille. Äiti opetti, että toinen ihminen on aina arvokas. Hän osoitti sen kuuntelemalla ja läsnäolollaan. Pysähtyen toisen ihmisen äärelle, viereen ja kanssa. Riippumatta siitä, oliko edessä pienen pieni tai suuren suuri ihminen, äiti pysähtyi ja oli kiinnostunut. Tarinoista, ihmisistä, elämästä.

Tiedän äidin istuskelevan siellä pilven reunalla, katselevan luultavasti valokuvia ja muistavan millintarkasti jonkun hetken ja tunnelman. Ehkäpä hän kehittelee jotain reseptiä, sillä hän oli oman aikansa foodie. Vaikka äidin kuolemasta tulee juuri kuluneeksi 14 vuotta, ikävä piipahtelee luona. Ja vaikka suru ei ole musertanut alleen enää vuosiin, se muistuttaa olemassaolostaan. Suru on pukeutunut vuosien varrella kiitollisuuden viittaan. Ikävä on osaltaan myös vahvuus, joka tukee ja ohjaa lempeällä tavalla eteenpäin.

Äidin opein ”sillee sopivasti” naurattaa jo nykyään, mutta ei tosiaan naurattanut nuorempana. Harjoittelin teininä kotikeittiössä köksän tunnin teeleipiä ja kysyin äidiltä mittaa reseptiin. Aina sama vastaus, sillee sopivasti. Kaupan päälle sain kyllä äidin kauniin hymyn ja avun, aina. Nyt sen ymmärrän, sillä harvoin omassa keittiössä mittaan tarkkaan aineksia. Paitsi silloin, kun kokeilen ja kirjoitan omista kokeiluistani reseptejä. Ruuanlaitto on luovuuden, kokeilun ja säätämisen loputonta leikkiä. Se on minulle pysähtymistä, rauhaa ja uuden luomista. Ja parhaimmillaan se on hetkessä viipyilyä rakkaiden kanssa.

”Tämä hetki on meidän”

Roosa nauha -keräys

Tässä Kaksi keittiötä viimeisessä jaksossa pohdin pysähtymistä, läsnäoloa ja kuuntelua. Mitä sulle tarkoittaa läsnäolo? Entä pysähtyminen? Mitä teet silloin, kun ei ole mitään tekemistä? Minkälainen kuuntelija olet? Katse, hymy, kuunteleminen, pysähtyminen – niin arvokasta missä tahansa ajassa. Löydät 5. jakson tästä ja reseptit alta. Käy pöytään!

https://videopress.com/v/c6pZeEsH?resizeToParent=true&cover=true&preloadContent=metadata&useAverageColor=true

Italian kulhon kruunasi pestokastike. Sekoita pestoa majoneesiin, kermaviiliin tai jugurttiin. Kaksi keittiötä 2. jaksossa tein paahdettuja paprikoita, ne sopivat myös tähän hyvin. Mozzarellaa, paahdettuja kukkakaaleja, munakoisoa, tomaattia ja kurkkua. Pankojauhoissa ja paistinpannulla pyöritetyt broilerinpalat toimivat tässä myös erinomaisesti.

Omatekemä pesto kuuluu ihan kiistatta mun keittiön Top5-resepteihin. Mun lemppareita on basilika, korianteri ja rucola, ruukku jokaista. Suola&pippuri ja oliiviöljyä niin, että tuntuu (ainakin 1 dl) Parmesania tai Grana Padanoa sillee sopivasti (50-100 g). Käytän pestossa usein manteleita (50 g), sillä ne on edullisempia ja minusta ihan tosi hyviä. Yksi valkosipulin kynsi ja sitruunan tai limen mehua. Kaikki tehosekoittimeen, lisää oliiviöljyä tarvittaessa.

Tein pestosta viime viikonloppuna vegaanisen version. Sekoitin juuston sijaan joukkoon yhden avokadon ja siitäpä tuli maukasta. Meillä oli kylässä pähkinälle allerginen pienokainen, joten käytin myös manteleiden sijaan auringonkukan siemeniä. Jos käytät kastikkeena tai pastan joukossa, lisää oliiviöljyä. Jos teet tuhdimman version, se on erinomainen lisuke puffapöytään tai leivän päälle. Woop woop!

Aasian kulhoon laitoin tällä kertaa kaali-porkkanaa, kesäkurpitsaa, riisiä, kukkakaalia, paahdettuja manteleita ( resepti 2. Kaksi keittiötä -jaksossa)

Aijoo, kokeilin Aasian mummon kurkkuja. Tee juustohöylällä pitkittäin tuoreesta kurkusta siivuja. Laita kulhon pohjalle vähän etikkaa 1 rkl, vettä 1 rkl, lisää hienoa sokeria 1 tl, ripaus suolaa ja inkivääritahnaa sillee sopivasti. Maistele. Mun makuun inkivääri saa maistua. Lisää kurkkusiivut. Hölskyttele purkissa ja anna maustua jääkaapissa.

Kaali-porkkanalisuke on kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi tosi hyvää. Paistan suikaleita öljyssä al dente. Suolaa&pippuria. Laitan lopuksi hieman omenaviinietikkaa pannulle, mausteeksi ihan vähän siirappia. Paahdetut mantelit ja tuoreita yrttejä mausteeksi. Sitten taas luovuus liikkeelle ja sun näköinen kulho pöytään.

Kiitos, kun kävit 🙂

Sillee sopivasti, tässä hetkessä ❤

Minna