Ettei kukaan jäisi tässä yhteiskunnassa yksin

Ettei kukaan jäisi tässä yhteiskunnassa yksin

Tänään hyppäys Gutsy Go:n ja nuorten maailmaan, jossa rohkeus löytyy tekemällä. Tämä on ”Muutos ja merkitys”– blogisarjan viides tarina. Tässä blogisarjassa kirjoitan ihmisten näköisiä ja kokoisia tarinoita muutoksen erilaisilla poluilla. Tervetuloa mukaan!

***************

Kun nuori soittaa vankilaan ja kysyy vankilan johtajalta, että missä me voitais olla teille avuksi, syntyy mahdottomasta mahdollista. Sydän sulaa ja on auki toiseen ihmiseen, sen voimalla muutetaan maailmaa. Tämä on Gutsy Go. Tuu mukaan matkalle! Lue lisää

Mitä sä sitten olet, jos et ole johtaja?

Mitä sä sitten olet, jos et ole johtaja?

Tämä on Muutos ja merkitys- blogisarjan kolmas tarina. Tänään palanen Maritta Joen muutosmatkaa. Tervetuloa mukaan.

****************

Maailma täältä tullaan. Unelmien työ ja ura olivat olleet edeltävät vuodet hyvässä nosteessa. Jenkit, Kiina, Intia ja Eurooppa. Kohta uusi etätiimi Chennaissa. Matkalippua sinne ja hotellivarausta tänne. Rekryä, kasvua ja uusia tiimiläisiä. Riittäisiköhän kalenterissa päivät?

Lue lisää

Jokainen meistä tarvitsee joskus tukea

Jokainen meistä tarvitsee joskus tukea

Blogitekstini on osana Helsingin Diakonissalaitoksen Syy elää- ja #olentukena -kampanjaa. Lisätietoa tekstin lopussa.

***********

Otetaanpa muutaman kuukauden verran askelia taaksepäin. Ilman Anna Perhon taannoista Instagram-päivitystä, en kirjoittaisi nyt näitä ajatuksiani. Anna nimittäin Lue lisää

Tanssii tähtien kanssa

Tanssii tähtien kanssa

Hengitän aivan hiljaa, niin hiljaa kuin osaan. On niin äänetöntä, että kuulen kynttilän palavan ja tähden lentävän. Kuulen, kuinka hymyilen sisälläni ja kuulen myös, kuinka jalkapohjiani kutittaa. Tavoittelen hapuilemaan särkynyttä sydäntäni. Kipua ei löydy, sen kaikukin vain osasävelenä nuotistossani – haamuna sointujen iloittelussa.

Sinfoniani säveltäminen perustuu mollien antamiin oivalluksiin. Taivun uskomaan, että matkani merkitys ja hetkittäisten kaaosten iskut ovat johtaneet orkesteriani löytämään sävelkulun, joka vastaa rytmitajuani. Parketti kiiltää, tanssikenkäni janoavat tarttumaan hetkeen ja suhteellistamaan muutaman edellisen epäonnistuneen tangon taivutukset. 

Painan pääni tyynyä vasten ja kuulen, kuinka minua kutsutaan. Tiedän, että osaan, opin ja uskallan. Nousen ja sammutan kynttilän, sen tuoksu rauhoittaa. Liihoittelen ja nautin, mitä muuta voin. Vähän väsyttää, vaivun uneen – tähtipölyä yöpaitani taskussa.

– Minna 

Lue myös Mitä tekisit, jos olisit rohkeampi?  ja Pysy itsesi puolella